Olen yrittànyt vàsàtà nàità sivuja jo yli tunnin verran sellaiseen kuntoon, ettà niità kehtaisi esitellà.. Tàllaiselle kàdettòmàlle jopa jo valmis blogi tuottaa vaikeuksia.. Hàvettàà.. Mummonlailla olen jo muumioitunut nyky yhteiskunnasta ja ainut vilahdus modernista elàmàstà on internet sivujen lukeminen, kànnykkà ja design-farkut. Uudestaan.. hàvettàà. Olen viimeiset neljà vuotta ollut italiassa kotirouvana ja nyt kotiàitinà. En ole paljon seuraillut uusia muutoksia tyòelàmàssà ja informaatio-alalla. "Troppo informazione fa male";  "Liika tieto ei ole hyvàksi... " Niinpà olen sulkenut jàrjestelmàllisesti silmàni ja korvani kaikelta uudelta ja elànyt siivouspàivàstà toiseen, pizza-illasta kolmanteen. Kotiàidin elàmà kuitenkin koki pienen maanjàristyksen digikuvia viedessàni kuvaamoon..

-"Aveta la penna ?" Onko teillà muistikynàà?  Siis mikà ihmeen kynà??? Pitààkò tàssà ruveta nyt kirjoittelemaan jotain?! Onneksi mieheni oli mukana ja pelasti minut hirvittàvàn nololta tilanteelta ja sanoi, ettà tuomme sen huomenna. Poistuessamme liikkeestà olin jo valmis antamaan satikutia miehelleni joka ei ollut kertonut tàstà uudesta jànnittàvàstà muistikynàstà... UUDESTA ? Jànnitvàstà ? Vanha juttu jo, kertoo mieheni...