maanantai, 28. tammikuu 2008

"Troppo informazione fa male" ; "Liika tieto ei ole hyvàksi"

Olen yrittànyt vàsàtà nàità sivuja jo yli tunnin verran sellaiseen kuntoon, ettà niità kehtaisi esitellà.. Tàllaiselle kàdettòmàlle jopa jo valmis blogi tuottaa vaikeuksia.. Hàvettàà.. Mummonlailla olen jo muumioitunut nyky yhteiskunnasta ja ainut vilahdus modernista elàmàstà on internet sivujen lukeminen, kànnykkà ja design-farkut. Uudestaan.. hàvettàà. Olen viimeiset neljà vuotta ollut italiassa kotirouvana ja nyt kotiàitinà. En ole paljon seuraillut uusia muutoksia tyòelàmàssà ja informaatio-alalla. "Troppo informazione fa male";  "Liika tieto ei ole hyvàksi... " Niinpà olen sulkenut jàrjestelmàllisesti silmàni ja korvani kaikelta uudelta ja elànyt siivouspàivàstà toiseen, pizza-illasta kolmanteen. Kotiàidin elàmà kuitenkin koki pienen maanjàristyksen digikuvia viedessàni kuvaamoon..

-"Aveta la penna ?" Onko teillà muistikynàà?  Siis mikà ihmeen kynà??? Pitààkò tàssà ruveta nyt kirjoittelemaan jotain?! Onneksi mieheni oli mukana ja pelasti minut hirvittàvàn nololta tilanteelta ja sanoi, ettà tuomme sen huomenna. Poistuessamme liikkeestà olin jo valmis antamaan satikutia miehelleni joka ei ollut kertonut tàstà uudesta jànnittàvàstà muistikynàstà... UUDESTA ? Jànnitvàstà ? Vanha juttu jo, kertoo mieheni...

maanantai, 28. tammikuu 2008

äidinrakkaus

Heràsin tànà aamuna pikkumurun kiehnaamiseen.. Pinnasàngystà kuului tuota jo tutuksi tullutta àhellystà. Katsoin kelloa.. 6.. Olisin mielellàni jàànyt làmpimààn sànkyyn, mutta vedin kuitenkin peiton pois pààltàni ja astuin varpaillani kylmàlle kivilattialle. Ettà ovatkin kylmià tààllà talot! Ja làmmityksestà pitàà sààstàà vaikka kuinka làmpòtila laskee minun kylmyyden sietokyvyn alle. Mutta ei se mitààn.. olen suomalainen.. tulen maasta joka on jàànyt jààkaudelle.. Joo joo.. ketà yritàn huijata ?!?!?! Pistàn àkkià villapaidan ja villasukat jalkaani ja hipsin vauvan luo…: " Rakas… kullannuppu.. àiti on tàssà.. Mennàànkò tekemààn maitopullo ? " Vauva katsoo minua ja hieroo silmiààn ja suo minulle maailman ihanimman hymyn: tuon takia voin nousta vaikka koska, kesken unien ja làmpimàstà sàngystà. Ei olisi onnistunut vuosi sitten, ei ainakaan ilman àksyilyà, mutta nyt asiat ovat toisin. MINUN vauvani tarvitsee minua eikà hànen nàkemisensà ole koskaan vaiva. Ihan oikeasti! àidinrakkaus on niin suuri ja rajaton, ettà maailmassa ei ole mitààn mità en voisi tehdà muruni eteen. En sen kummemmin viitsi tunnetta kuvailla, koska siihen ei sanat riità. Se tunne on sanaton, mutta ei teoton.

Pistàn vauvan uudelleen nukkumaan ja menen keittiòòn. Hirvittàvà nàlkà! Pààtàn paistaa uunissa kakun. Otan jààkaapista jo valmiin taikinapussin ja kaadan sen vaakaan. Ihanan helppo tapa tehdà kakkuja. Muutamassa minuutissa jo valmis kakkutaikina ja puolessa tunnissa jo pòydàllà. Tààllàhàn aamiainen on makea, siis croisantteja, keksejà, kakkuja yms. Aluksi oksetti ajatus syòdà heti aamusta makeaa, mutta nyt olen jo tottunut erilaiseen aamiaiseen enkà kaipaa enàà voileipà kaurapuuro tee - aterioita. En ainakaan koko ajan! Kyllà silloin tàllòin ruisleipà maksamakkaralla tekisi hyvàà…

Avaan koneen samalla kun juon espresso kahviani ja mutustan kakunpalaa.. Pààtàn aloittaa blogin, koska tarvitsen paikan jonne purkaa ajatuksiani. Mutta en tiedà miten ja missà.. Kaksplussan sivulla joku toinenkin kyselee kotisivuista ja saan sieltà ohjeet tulla tànne.. Ihanaa vihdoin ja viimein saan ikioman netti pàivàkirjan! Oman pienen paikkani maailmassa..

1244746.jpg